James Brown - you are my hero!

Huippumalli Kate Mossin hyvän ystävän, James Brownin, nimeä kantava hiustuotesarja rantautui Suomeen, ja Pretty.fi on paikka, josta näitä saa itselleen tilattua. Sain kokeiltavakseni näytekokoiset putelit shampoosta, hoitoaineesta sekä hiuslakasta. Tavaraa näissä kaikissa oli 75 ml, kun Prettyssä vajaan kympin maksavissa pulloissa tavaraa on 250 ml. Pari viikkoa näiden kanssa meni mukavasti, ja nyt voisinkin näistä jotain ajatuksia kertoa. Jätin muuten kaikki ylimääräiset hoitotuotteet pois (hiuksiin jätettävät hoitoainesuihkeet yms.), jotta näkisin kunnolla näiden vaikutuksia.

Richly Moisturising Shampoo for Dry Hair (Prettyn sivuilla täysikokoinen pullo on Rich Moisture...)
 Shampoon tarkoitus oli tietenkin kosteuttaa, mikä totta kai sai minussa aikaa pelkoreaktion. Mielessäni näin jo kauhukuvat kaiken volyyminsa menettäneestä liurutukasta. Mutta niin monta kertaa olen viime aikoina kokenut positiivisen yllätyksen kaikenlaisista hiustuotteista, että olisihan se pitänyt tietää, ettei nytkään ollut syytä huoleen. Shampoota piti pitää tukassa pari minuuttia, joten siirsin naamanpesun lavuaarilta suihkun alle, jossa shampoon vaikutusta odotellessani pesaisin siis naaman. Kaksi minuuttia ei ole paha aika, vaikka kylmässä kylppärissä värjötteleekin. Tämä ensinnäkin tuoksui ihan kampaamolta, en osaa sitä muuten selittää. Vaahtosi kivasti, ja huuhtelun jälkeen jätti tukan "karheaksi". Siitä tiesin heti, ettei tämä tee tukastani liurua ja olin todella happyhappyjoyjoy. Niin puhtaaksi tämä pesi tukkani, että uskalsin jopa jättää pesukerran aina silloin tällöin väliin, vaikka olenkin opettanut tukkani pahoille tavoille pestessäni niitä joka päivä. Joten shampoo oli ihana, ja voisin ehdottomasti ostaa tätä itsekin. Jos nyt joku huono asia pitäisi keksiä, niin myös normaalikokoisessa pullossa on tuo kierrettävä korkki, vaikka tykkään kylppärituotteissa enemmän napsautusmalleista.

Richly Moisturising Conditioner for Dry Hair (Prettyn sivuilla täysikokoinen pullo on Rich Moisture...)
Hoitoaine lupasi kosteuttaa kuivat osat hampputukastani, ja kuivat latvat imaisivatkin tämän tuotteet itseensä alta aikayksikön. Koostumus oli tosiaan siitä hassu (ja kevyen oloinen), että tuntui oikeasti imeytyvän tukkaan. Tämänhän oli sitten tarkoitus viipyä tukassa viitisen minuuttia, jonka ensin ajattelin olevan piece of nakki. Kun sitten aloin ottaa aikaa, niin voin kertoa, että viisi minuuttia on aika pitkä aika kylmässä kylppärissä kyhjötellä, vaikka tekisikin siinä välissä jotain muita pesutoimenpiteitä. Jos saunaremonttimme olisi jo valmis, olisin hiipinyt saunaan odottelemaan tämän vaikutusajan loppumista. Joka tapauksessa se odottelu oli sen arvoista, sillä latvat eivät tunnu läheskään niin kuivilta kuin ennen. En oikeasti uskonut, että niihin voisi toimia mikään, mutta näyttäisi ainakin siltä, että jotain kosteutusta hamppulatvat saivat. Tämä ei selvittänyt tukkaani, mitä en hoitoaineelta kaipaakaan. Haluan käyttää hoitoainesuihkeita, ja muita hiuksiin jätettäviä mömmöjä. Ei se minusta ole hoitoaineen tehtävä tehdä tukasta kammattavaa. Sehän vie puolet hauskuudesta. Joten siksikin plussapallo minulta.

Hairspray
Ja sitten tämä ihanuus, joka lupasi välttää tukan tönkköfiilistä, ja jolle mielessäni nauroin. Niinhän ne kaikki hiuslakat lupaavat, mutta moneenko olette törmänneet, joka tämän lupauksen olisi kyennyt pitämään? Niinpä. Mutta siis pitäkääpä tuolistanne kiinni, ja valmistautukaa, sillä juuri tällä hetkellä paljastan teille, että se on nyt löytynyt. Siis ihan käsittämätöntä. Tämäkin kampaamotuotteelta tuoksuva tuote levittyy hiuksiin todella hienojakoisesti eikä tukasta päällepäin näy millään tavalla, että siinä on lakkaa. Tulos on  todella luonnollinen, mutta silti aivan mielettömän pysyvä. Ja paras puoli tässä lakassa on se, että tällä pystyy luomaan tukkaan lisää volyymia alta kymmenen sekunnin. Ohjeissa käskettiin suihkuttamaan tätä sormenpäihin ja hieromaan juuriin, ja sekin toki toimi, mutta olin siihen liian kärsimätön. Suihkutin tätä siis suoraan tuonne päänahan tuntumaan, ja voi jumankauta, miten muhkea tukka tuli! Vaikka toki muillakin lakoilla tämä onnistuu jotenkin, niin en osaa selittää, että miksi, mutta tämän kanssa homma oikeasti toimi niin kuin pitää. Siis aivan ihana tuote, ja hinta vain 8,95 e / 250 ml täällä.

Nyt olisikin mielenkiintoista tietää, vakuuttivatko nämä tuotteet muutkin näytteitä saaneet bloggarit?

Ja ai niin: Klara vappenia vaan kaikille! Älkää tehkö mitään, mitä minä en tekisi :)

Tuliaisia Seppälästä

Olen jo kauan himoinnut käyntiä Seppälään, sillä monessa blogissa vilahdelleet Models Own -lakat kiehtoivat minua. Olen tasan kerran elämässäni ostanut lakan Seppälästä, ja silloin se osoittautui aivan mahtavaksi lakkavalinnaksi. Kyseessä oli neonpinkki Wild and Crazy -lakka.

Uutta neonpinkkiä villiä ja hullua en löytänyt, mutta Wild and Crazyn valikoimista mukaan tarttuivat nämä söpöliinit (à 2,95 e). Ihana glitterlakka on yllättävällä sävynimellä viskaistu Purple Glitter, kaunis taivaansininen on nimeltään Super Star ja neonvärejäkin lähti mukaan neonkeltaisen Neon Melonin muodossa.

Vastineeksi ihanalle neonpinkille villille ja hullulle ostin sitten Models Ownin Pink Punchin (4,95 e), joka esiintyy sarjassamme "H***etin vaikeat kuvattavat". Tämä siis on ihan superneon, ja pinkkikin, vaikkakin verrattaessa Wild and Crazyn pinkkiin (sävynimi muuten Summer Neon), ei tämä ole pinkkiä nähnytkään.

Ja kamerahan söi nyt tämän neon-osuuden näistä kokonaan, mutta siis MO-lakka on oranssimpi/korallimpi kuin tuo viime kesänä hankkimani puhtaan pinkki ihanuus.

Ja tässä vielä talouspaperille vedetyt viivat Neon Melonista ja Pink Punchista, joka nyt sitten näyttääkin ihan pinkiltä. Aivan kuin olisi yliviivaustussilla vedellyt!

Ja sitten mukaan lähti vielä Miss Selenen sydänlakka (1,95 e), josta kätsysti voi noita yksittäisiä sydämiä laittaa kynsille koristeeksi.

 Ja tässä vielä suhteutettuna Models Owniin eli ihan pikkiriikkisestä sydänputelista on nyt kyse.

Ensimmäisenä kynsille lähti sininen Super Star, joka teki hyvää, peittävää jälkeä kahdella kerroksella. Pohdin pitkään tämän ja aavistuksen vaaleamman sävyn välillä, mutta onneksi päädyin tähän. Tykkään kovasti, vaikka onkin ehkä aavistuksen tylsä sävy.

Sinänsä turha lakka tämä minulle oli, että Goshin Metallic Blue on aika samaa sarjaa. Paitsi, että Gosh on nimensä mukaisesti metallinhohtoinen ja Super Star taas jotain muuta (mitä se on, jos ei ole shimmeriä, glitteriä, metallinhohtoa, muttei oikein cremekään?).

En halunnut kokonaan sotkea Super Staria, mutta halusin silti jotain ekstraa, joten laitoin Purple Glitteriä kynnen kärkiin kaksi kerrosta. Sekin kuivui mukavan nopeasti.

Olen todella tyytyväinen ostoksiini, mutta Seppälässä olisi ollut paljon muutakin ostettavaa. Muun muassa muutkin Models Ownin meikit (huulikiillot, eyelinerit...) sekä Beautyuk:n meikit kiinnostivat. Lisäksi sain pidätellä itseäni, etten olisi sortunut Anatomicalsin tuotteisiin niin kuin Virve :)

Kiiltoa ja Konadia

Ensinnäkin: olen täysin rakastunut uuden We Care Icon -sarjan huulikiiltoihin. Esittelin viimeksi pikaiseen ihanaisen nudesävyn, ja nyt on vuorossa kirkkaan pinkki söpöliini. Tässä kuvassa tämä kiilto ei ehkä näytä vielä omalta, tuliselta itseltään...

... mutta tässä jo näyttää. Ehkä aavistuksen kirkkaampi tämä on vielä livenä. Kyseessä siis sävy 14 Perfect Raspberry, joka on aivan superpeittävä ja jo yhdellä vedolla saa kuvassa näkyvän tuloksen. Tämä vadelmainen ihanuus saa minutkin jo himoitsemaan lisää tummempia kiiltoja. Ja täytyypä vielä kehaista näiden kiiltojen pysyvyyttä. Nude pysyi huulillani usemman tunnin mukisematta.

No, sitten hieman uusia kynsiä taas.

Color Clubin Uptown Girl -sävy on aivan peruslila cremelakka, joka kuivui nopeasti ja sai kahdella kerroksella minut tyytyväiseksi peittävyytensä puolesta. Ensimmäinen kerros hieman epäilytti, mutta tosiaan toinen kerta toden sanoi.

Pakkohan se oli taas pilata konadeilla. Leopardein somisteltu pitsikuvio löytyi laatasta m57 eikä se nyt ihan nappiin mennyt. Olisipa se näky, kun kerranki saisin nuo kynnen kärkeen tarkoitetut kuviot oikeasti sinne kärkeen eikä puoleen väliin kynttä. Voipi olla, että vaihtoon menevät nämä kynnet... Mikähän siinä on, että pitää sitä päätä hakata seinään, vaikka se sattuu? Keskinkertaiset kynnet kun ovat paljon paremman näköiset kuin epämääräisin ja ammattitaidottomasti tehtyjen konadien "koristamat" kynnet. En minä voi ikuisesti vedota siihen "nomänytvastaalottelen" -juttuun, jonka kaikki on tietysti aina tähän päivään asti uskonut mukisematta.

Kaappiin ja kaapista ulos

Koska suihkugeelini loppui, on aika ottaa käyttöön Lagoon-sarjan vastaava. Tämä tosin minun kielessäni tarkoittaa sitä, että käyttöön pääsee samalla koko Lagoon-tiimi: kuorinta, suihkugeeli, käsisaippua ja dödö. The more the merrier, vai mitä?

Lagoon-dödön astuessa remmiin on aika heivata pois kuukausitolkulla käytössä ollut Simin Lacto Plus, joka on kyllä ollut aika pätevä kaveri. Parasta tässä on se, että tuote on hajustamaton eikä siis riitele hajuvesien kanssa. Tämähän ei siis kyllä tällä logiikalla riitelisi tuon Lagoon-sarjan tuotteidenkaan kanssa, joten voi olla, että tämä säilyy kaapissa hätäapuna. Joka tapauksessa tämä on varmaan ehkä kohta loppumaisillaan (tällä riittoisuudella se kestää vielä kyllä jonkun aikaa), joten voin jo pari sanaa tästä sanoa, ja heivata sen sitten takavasemmalle ilman erityisiä (tai julkisia) hyvästejä.

Elikäs hajustamattomuuden lisäksi tässä roll-onissa on hyvää sen uskomaton riittoisuus. Kuten sanottu, tämä on ollut käytössä jo kuukausia - ainakin puoli vuotta, mutta varmasti kauemminkin - eikä nyt kuitenkaan ole ihan vielä loppumassa. Tuote on todella hellävarainen eikä ole kirvellyt kertaakaan. Lisäksi tämä toimii loistavasti eikä ole päästänyt hikeä puskemaan läpi. Tykkään kovasti.

Lagoon-kuorinnan astuessa kylppärin paraatipaikalle, on aika sysätä sivuun ehdottomat kuorintalempparini. Avonin Planet Spa -sarjan Afrikan sheavoi -kuorinnasta olenkin jo kertonut täällä, ja haluaisinkin että kaikki käyttävät nyt hetken tuon kuorintavoidepurkin kunnon tsekkaamiseen. Eli kyseessä tuo oikeanpuoleinen puteli. Kerroinhan viimeksi, että tuon kanssa on pieniä hankaluuksia, ja kuten kuvasta näkyy, pientä väkivaltaa on käytetty, jotta purkista on saatu mitään ulos. Tähän purkkiin ei siis pasifistien kannata ottaa mitään kontaktia.

Mutta kerronpa pari sanaa myös tuosta Välimeren oliiviöljy -kuorinnasta, joka on niille pasifisteille huomattavasti parempi vaihtoehto. Tässä toimii pakkaus paremmin kuin tuossa sheavoissa. Tuote tulee tuubista helposti. (Ainoa miinus, että korkki on aika tiukalla, ja tarvitsen aina pyyhkeen avuksi sitä avatessa, mutta väkivaltaa ei tarvita.) Tuoksu on mieto eikä niin herkullinen ja voimakas kuin sheavoissa, joka on varmasti monelle plussa. Lisäksi tämä on todella riittoisa  - aivan kuten tuo sheavoi - ja pienestä tipasta riittää koko kropalle. Kuorii hyvin ja hellävaraisesti. Loistotuote. Laitan nämä kummatkin siis vaihtopenkille odottamaan tuon Lagoonin loppumista.

Ja sitten vielä: Neutrogenat kun loppuivat, niin löysin kaapista Oriflamen puhdistusaineen (kaikille ihotyypeille) sekä Joe Blascon hellävaraisen kasvoveden (kaikille ihotyypeille). Nämä pääsevät käyttöön yhdessä Avonin Clearskin -geelin kanssa.

Bottega Verde teki sen taas!

Taas ovat selluliitit saaneet kyytiä oikein urakalla, ja täytyy saattaa Bottega Verde -kokeilu päätökseensä.

Ennen tätä Talasso-sarjan kiinteyttävää mutavoidetta käytin Bottegan toista ihanuutta, joka toimi hommassaan täydellisesti. Yhdessä taistelimme reisieni senttejä vastaan onnistunein lopputuloksin, joten minulla oli kovat odotukset myös tämän toisen voiteen suhteen. Siinä missä edeltäjänsä oli kevyempää, melkein geelimäistä voidetta, oli tämä voide täyteläisempää, ja se sisälsi pikkuisia turvehiukkasia, jotka tuntuivat kuorivan ihoani (mikä siis ei varmaan ollut tarkoitus, mutta siltä se tuntui) reisiäni. Tämä voide ei ehkä kuivunut yhtä nopeasti kuin edellinen, mutta silti tarpeeksi nopeasti. Eli siinä vaiheessa, kun sain muun kropan rasvattua, oli tämäkin jo imeytynyt ihooni. Ja siinä missä edellinen voide jätti ihon nimenomaan sileäksi, tämä jätti sen pehmeäksi. Hahmottaako joku eron? Koostumus oli kuitenkin siis ihana, tuoksu kuin suoraan kauneushoitolasta ja purkki söötin värinen. Plop, plop, plop... Plussapalloja ropisee.

Käytin tätä kerran, kun tajusin, että minunhan on pakko ottaa edellisestä kokeilusta tuttu lahjanarumetodi käyttöön, sillä miten muuten tietäisin, toimiiko tämä todella?

Tässä siis reiteni narumitoissaan. Jaiks!

Ja näin paljon sain ottaa pois kokeilun päätyttyä. Ylempi on noin viisi senttiä polven yläpuolelta (siinä on pieni syntymämerkki, niin tuo on varmasti samasta kohtaa mitattu) ja alempi yläreidestä.

Tässä vielä tosimaailmaan mitoitettuna. Eli mututuntumalla sanoisin, että about sentti lähti kummastakin kohdasta - taas!

Joku voi halutessaan laskeskella, montako vuotta pitäisi käyttää Bottega Verden selluliittivoiteita, että reiteni katoaisivat kokonaan!! Nyt on vain ongelma se, että kumpi voiteista saa kunnian olla tuolla sivulaidan suosikeissa vai kenties kummatkin... Hmm.

Edellinen BV-kokeilu innosti minut tarkkailemaan syömisiäni ja hieman liikkumaankin, mutta tuo alkuinnostus on jo vähän laantunut. Tästä esimerkkinä voi kertoa karkkipäivän laajentuneen käsitteen. Ensin se oli lauantai, sitten perjantai ja lauantai, sitten perjantaista sunnuntaihin ja nyt viime viikonloppuna jo torstaista sunnuntaihin. Kohta se onkin sitten maanantaista sunnuntaihin. Tämän kerroin siis siksi, ettei joku harhaudu luulemaan, että olisin jollain muulla keinoin saanut reisiäni kavennettua.

Mutta asiaa vielä sen verran, että pääset ihastelemaan tätä kofeiinia, mutaa ja Kuolleenmeren suolaa sisältävää ihmevoidetta täältä. Loistava äitienpäivälahjavinkki muuten! Kerroin omalle äidilleni tuosta edellisestä BV-kokeilusta, ja hän innostui siitä heti.

Viikonlopun antia

Sain lauantain kunniaksi yhden tuotteen kulumaan loppuun. The Body Shopin vihreältä omenalta tuoksuva suihkugeeli kului loppuun aamusuihkun tuoksinassa. Tämä tosissaan tuoksui ompulta aika voimakkaasti, mutta pelättyä inhoreakiota (teinijuoma Green Catiin yhdistyvää sellaista) en saanut, vaan tuoksu oli oikein mukava. Ainoa huono puoli oli siinä, että jos sattui laittamaan tukkaan voimakkaasti tuoksuvan hoitoaineen samalla kun käytti tätä, niin niiden yhdistelmä aiheutti oksennusreaktion. Ompun tuoksu ei kuitenkaan jäänyt iholle häiritsemään mahdollisia hajuveden tuoksahduksia.

Mutta vihdoinkin löytyi suihkugeeli, joka vaahtoaa tarpeeksi. Niitä ei ole kylppärin hyllyllä hetkeen näkynyt. Pidin siis tästä tuotteesta paljon. Juuri oikea koostumus minulle.

Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, etten pystynyt olemaan niissä edellisissä kynsissäni hetkeäkään. Vaihdoin siis monessa blogissa vilahtaneeseen Goshin Golden Dragoniin, joka ei ole koskaan ollut lempparini Goshin lakoista. Pidän siitä, mutta minulla on kivempiakin Gosheja. Nysäkynsissä GD ei näyttänyt kivalta, mutta ei tosiaan mikään muukaan. Eivätkä epäonnistuneet konaditkaan tehneet sille hyvää. Mutta nyt, näin pitkissä kynsissä ja ilman mitään ylimääräistä, tämä olikin oikeastaan hauska tapaus. Ehkäpä pääsee käyttöön useamminkin.

Ja lauantai-aamuna vaihdoin ystäväni valmistujaisiin vanhat, tutut seeprakynnet, jotka tosin Inglot-päällys hieman sottasi.

Nappasinpa kuvan vielä We Care Iconin huulikiillosta, kun se oli niin ihana. Olen vihdoin päässyt tutustumaan tähänkin sarjaan. Muusta meikistä en valitettavasti ehtinyt ottamaan kuvaa, niin ripeää valmistautuminen taas oli.

Tämä ihana nudekiilto on sävy nimeltä 18 Perfect Nude Mauve, joka on juurikin nimensä mukaisesti täydellinen.

Vähän enemmän vaaleanpunainen kuin beige, mutta ah, niin ihana! I'm in love <3

Tsekatkaapas Irinin arvonta!

Touch of Radiance

Kerroinkin jo, että ostin Hulluilta Päiviltä kaksi Lumenen valokynää. Lumenen versio yhdestä maailman ihanimmista meikkituotteista on oikein pätevä kapistus, ja varmasti yksi suomalaisten käytetyimmistä valokynistä ellei jopa käytetyin.

Tämä on tällainen perusvalokynä, joka on paljon kätevämpi käyttää kuin esimerkiksi Blascon purnukassa piileskelevä väri, joka saattaa sormilla käytettäessä pujahtaa kynsien alle. Ja tässä Lumenessa on muuten ihana tuoksu :)

Ja tässä ennen- ja jälkeen-otokset.

Nämä nyt on otettu vähän eri valaistuksissa, mutta niistä näkee sen oleellisimman. (Ja on muuten samat silmät, vaikkeivät siltä näytäkään.) Missään tapauksessa valokynää ei ole tarkoitus laittaa tällä tavalla "peittämään" silmänalusia, mutta laitoinpa nyt noin demostroidakseni sen "peittokyvyn". Siis, jos tilanne olisi se, että olisi ollut yksi niistä aamuista, että silmänaluseni pullottaisivat yhtä täysinä pusseina kuin puliveivarin kaljakassit, niin tuo valokynähän vaan korostaisi niitä pussukoita. Tänä aamuna tämä nyt vielä onnistui, ja muutenkin hätätapauksissa, jos pitää arpoa haluaako mustat pussit vai ylikorostetut, valkoiset pussit. Silti suosittelen peiteväriä silmänalusille kauttaaltaan, ja valoa vain sisä- ja ulkonurkkiin.

Lumenen valokynä on kyllä todella hyvä ostos, ja sillä (tai jollain toisella valokynällä) saa kyllä äkkiä ilmeen raikastettua. Minun all time -lempparipaikka valokynälle on amorinkaari. En tiedä, mikä siinä on, mutta se raikastaa ilmettä vallan valtavasti, kun siihen lykkäisee vähän valaistusta. Myös pikkusipaus valoa leuan keskelle tuo kivasti raikastusta. Mutta siinä kohti pitää muistaa kohtuus, ja jos on jo valmiiksi jykevä leuka, niin ei sitä kannata korostaa. Tärkeintä on muistaa, että laittaa valokynää paikkoihin, jotka haluaa nostaa esiin. Jos on pieni leuka, laita valoa. Jos on suuri leuka, älä laita. Jos on matala otsa, laita valoa. Jos on Tyra Banks -otsa, älä laita valoa. It's as simple as that.

Kärsivällisyyttä koetellaan

X-tran kynsilakanpoistoaineen loputtua siirryin Yves Rocher'n asetonittomaan lakanpoistoaineeseen. Olen tätä muutaman kerran käyttänyt, ja olen ollut ihan tyytyväinen.

Iso suuaukko on sekä hyvä että huono puoli. Hyvä siksi, että tavaraa saa kerralla kunnolla eikä tarvitse piperää pikkuisien reikien kanssa. Huono siksi, että ainetta holahtaa helposti liikaa.

Meinasin jo vaihtaa Mavalan aluslakkanikin YR:n vastaavaan. Kuten kuvasta näkyy, kynnet ovat kasvaneet ihan kiitettävästi, mutta väri ei ole niin kirkas ja yellow free kuin toivoisin. Tuossa pituudessa alkavat jo kynnen kärjetkin rispaantua. Tämä lakka on ollut ihan ok, kunhan muistaa laittaa tätä kynnelle vain ihan ohuelti, sillä muuten se rullautuu pois. Mutta siis... Luulin tämän olevan jo lopussa, ja olin jo heittämässä tätä roskiin, kunnes tajusin kurkata etiketin alle.

Putelissa olikin vielä vaikka kuinka paljon ainetta. Pullon suuaukkoon vaan kertyy tuota lakkaa niin paljon, että se menee välillä melkein umpeen. Korkkia on kuivuneen lakan vuoksi myös aika ajoin hankala saada kiinni ja tuota pitäisi olla koko ajan putsaamassa. Noh, mennään nyt vielä hetki tämän kanssa.

Ajattelinpa sitten kokeilla LCN:n lakkaa (sävy 199), jonka joskus monta kuukautta sitten sain kaupanpäällisiksi jostain käsihoidosta. Tätä lakkaa on siis käytetty vain sen kaksi kerrosta joka kynteen, minkä käsihoitaja sitä minulle laittoi. Ja muistan, ettei se silloinkaan kovin peittävää lakkaa ollut.

Tässä on se jälki kahden kerroksen jälkeen. Ei mitään peittoa. Alan jo hermostua tässä vaiheessa.

 
 
Nyt kynsillä on neljä kerrosta, ja valkoinen kärki kuultaa edelleen läpi. Hermostun lisää.

Edes viides kerros ei tuo mitään helpotusta tähän. Ei minulla ole koko iltaa aikaa lakkailla. Ruokaakin pitäisi tehdä.

Kuudennen kerroksen jälkeen minä luovutan. Tässä lakassa ei ole yhtään mitään järkeä. Aion eniveis lakata viikonlopuksi jotain räväkämpää, niin anti olla. Pärjään näillä yhden päivän.

Puoli pulloa lakkaa meni ihan harakoille.

Puoli tuntia viimeisen kynsilakkakerroksen jälkeen kirjoittaja laittoi patakintaat käteen kaataakseen riisikattilasta vedet pois. Lakat menivät pilalle. Kattila oli lentää ikkunasta ulos. Tätä kynsilakkaa ei tulla enää koskaan näkemään kirjoittajan kynsissä ja piste.

Raksutan blogiasi

Uusi tuttavuuteni Badbomben lahjoitti minulle tällaisen palkinnon. Olen todella otettu, kiitos B!

Suosionosoitukseen kuuluu, että sen saaja laittaa tunnustuksen eteenpäin kymmenelle löytämälleen blogille. 

Olen niin laiska, etten jaksa linkittää kaikki ihania blogeja, sillä niitä olisi taatusti enemmänkin kuin 10! Lisäksi tuntuu, että kaikki seuraamani blogit ovat jo saaneet näitä palkintoja, joten yritän nyt katkaista kierteen :)

Mutta kaikille blogeille, joiden lukijajoukoissa hyörin: Jatkakaa samaan malliin :) 

Päällystelyä

Suututtaa niin tuo aamuinen RevitaLash-postaus -johon en edes linkitä- ,että pinnistän toisen, asiallisemman postauksen tälle päivälle. Minulla ei ole yhtään ajastettua postausta valmiina, vaan nyt mennään ihan reaaliaikaisesti. Pientä ahdistusta on tämän asian vuoksi havaittavissa, sillä tykkään yleensä, että olen ainakin yhden päivän edellä näissä postauksissa, mutta nyt ei ole ollut niin paljon asiaa kerralla, että olisin niitä voinut kirjoitella.

No, mutta asiaan. Minulla on meinaan ennätyskauan ollut kuvassa esiintyvät kynnet. Laitoin ne sunnuntaina päivällä ja ne ovat tänään torstaina vieläkin kynsissäni ja vieläpä kunnossa! (No, ehkä pientä kärkikulumista havaittavissa, mutta ei muuta.)

Ihastuin kovasti Lumenen Onnen taikaa -sävyiseen lakkaan, kun sitä taannoin kokeilin, ja ajattelin sen olevan oikein sopiva lakka erääseen työtapaamiseen. Kiireissäni, väsyneenä ja lopulta kiukuspäissäni sitä laitoinkin kynsiini, mutta se ei jostain syystä halunnut kuivua laisinkaan, ja lopulta kynnet myös näyttivät siltä, että ne oli kiireessä, väsyneenä ja kiukkua puhkuen kynsiin laitettu. Mikään päällyslakka ei auttanut enkä millään jaksanut ottaa lakkoja poiskaan ja aloittaa alusta. Niinpä otin apuun sen ainoan oikean työtapaamislakan eli työhaastattelulakaksi ristimäni Avonin Rose Amourin, jonka pikapikaa kuivuva koostumus auttoi minut pinteestä.

Laitoinpa siis Avonia kerroksen ja avot! Lumene kuivui vihdoin ja pikkusotkut saatiin piiloon. No, jos ei oteta tuota vasemman käden etusormen kynttä huomioon, ja miksi otettaisiin? :)

(Molemmissa yllä olevissa kuvissa siis jo kummatkin lakat.)

Outoa muuten, että tämä lakkayhdistelmä näyttää päivä päivemmältä enemmän Rose Amourilta ja vähemmän Lumenelta. Tässä tilanne tänään:

How weird is that?

RevitaLash - ripsien riemu

 (Anteeksi tästä postauksesta. Olen tämän kirjoittanut väsyneenä, kiireessä ja Bloggerin kiukutellessa , mutta antaa nyt mennä. Seuraavalla kerralla sitten jotain laadukkaampaa. )

(EDIT (19.7.11): En voi muuta sanoa kuin, että on todella sääli, että tämä postaus on suosituin postaus blogissani. Blogger ei vieläkään anna korjailla kuvien asettelua tai mitään muutakaan. Huoh. Nauttikaa. )

En enää malttanut odottaa, vaan kirjoitanpas nyt testituloksia. Olen nyt kokeillut RevitaLashia pari kuukautta - kerran illassa - ja tuossa yläkuvassa näette lähtötilanteen.

edit. Olen nyt muokannut tätä postausta, mutta Blogger heittelee kuvia miten sattuu :(

Lähtötilanne:

Nyt:

Näissä ylemmissä kuvissa näette siis tilanteen nyt. Näistä on nyt vaikea hahmottaa mitään, kun kuvat ovat eri etäisyydeltä, mutta jos ei muuta, niin ainakin väriero on selvä. Ihan kuin olisin käynyt kestovärjäämässä ripset. Kannattaa klikkailla kuvia suuremmaksi niin näkee todellisuuden paremmin.

Tässä vähän epäselvässä kuvassa on aika olemattomat alaripset. Tämä siis edelleen lähtötilanteesta.


Tässä alemmassa niitä on enemmän ja ovat tummempia. Ja unohdinpa taivuttaa ripset.

Tässä ylemmässä rajauksellisessa kuvassa noin kuukauden käytön jälkeen tilanne. Kuva tästä postauksesta. (Anteeksi oikeasti kuvien ja tekstin epäselvä asettelu, Blogger ei oikeasti anna asetella niin kuin haluaisin. Prkl.)

Ja tässä nyt ripsivärin kera. Ripsissä siis samaa Niveaa kuin tuossa edellisessäkin kuvassa. Anteeksi kökköisyys, laitoin ripsaria paljon, koska halusin, että jokainen haituva tulee esiin. Kyllä minä koen, että ripset ovat nyt aiempaa pidemmät. Olen huomannut sen ripsiväriä laittaessa, kun ripset kolahtelevat kulmaluulla ja sotkevat sen ripsiväriin.

Näissä on lisäksi rajaus.

Ja tässä näkee alaripset selvimmin.

Yllätyin itse asiassa siitä, että lähtötilannetta tutkiessani huomasin, että ripseni olivat alunperinkin aika pitkät ja tuuheatkin. Silti koin tämän testauksen edetessä, että niille tapahtui vielä jotain lisää. Koska olin niin urpo, että lähtötilanteesta otetut kuvat katosivat jonnekin bittiavaruuteen, niin olin blogissani julkaisemieni kuvien varassa.

Sitten nuo ripsarikuvat ovat taas ihan kökköisiä, mutta en jaksanut aloittaa alustakaan. Aion joka tapauksessa vielä jatkaa RevitaLashin käyttöä, ja voin vielä myöhemmin julkaista lisää kuvia, jotka olisivat toivottavasti selkeämpiä.
















Tässä nyt vielä tämä ihmetuote kaikessa komeudessaan.

En ehkä aloittaessani uskonut ihmeisiin, mutta nyt uskon.

(Olen lukenut tämän postauksen läpi nyt noin 10 kertaa, ja jokaisella kerralla huomaan, miten jurpolta kuulostan. Silti aion julkaista tämän postauksen. Huoh. Se on kahvin paikka nyt.)